“Ukraina on tänään nykyaikaisen sodankäynnin laboratorio. Paikka, jossa muotoutuu maailman uusi sotilasteknologinen ulottuvuus”, sanoo Ukrainan asevoimien entinen komentaja ja nykyinen Britannian suurlähettiläs Valeri Zalužnyi.
Kyse ei ole pelkästään teknisestä kehitysaskeleesta, vaan perustavanlaatuisesta murroksesta siinä, miten sotaa käydään, suunnitellaan ja ymmärretään. Murroksen ytimessä on siirtymä perinteisistä raskaista asejärjestelmistä autonomisiin ja miehittämättömiin alustoihin. Tekoäly integroidaan osaksi päätöksentekoa, ja droonit, satelliitit, kyber- sekä elektroninen sodankäynti muodostavat yhtenäisen taistelun arkkitehtuurin.
Ukrainalaisasiantuntijoiden mukaan yli 60 prosenttia maaleista tuhotaan nykyään drooneilla. Joillakin rintamanosilla on jopa kymmenen droonia sotilasta kohden – ilmiöllä ei ole vertaa sotahistoriassa. Tämä todellisuus rakentuu kustannustehokkuuden logiikalle, joka kumoaa perinteiset sotilaalliset laskelmat.
Yksinkertainen matematiikka paljastaa, että drooneja torjuvat ohjukset maksavat moninkertaisesti enemmän kuin itse droonit. Sama pätee pitkän kantaman iskuihin, joissa suhteellisen pienet ja edulliset ammukset yltävät tuhansien kilometrien päähän ja tekevät kriittisestä infrastruktuurista sekä energiakohteista erityisen haavoittuvia.
Tämä on pakottanut hallitukset ympäri maailman pohtimaan, kuinka aseistaa armeijan lisäksi lähes koko taloudellinen infrastruktuuri. Sellaiseen haasteeseen mikään valtio ei ole aiemmin törmännyt. Samaan aikaan tekoäly on noussut keskeiseen rooliin; arviolta vähintään puolet ukrainalaisten käyttämistä drooneista hyödyntää jo tekoälyjärjestelmiä, ja tulevaisuudessa suurin osa taisteludrooneista integroidaan tekoälyyn, vaikka lopullinen päätös iskusta pyritäänkin säilyttämään ihmisellä.
Britannian osuus tässä uudessa ulottuvuudessa on ollut poikkeuksellinen ja ulottuu paljon sotilasapua laajemmalle. Yhdistynyt kuningaskunta on toiminut Ukrainan strategisena takapiruna alusta asti, jatkaen pitkäaikaista Venäjän vastaista hybridisotaansa. Sen taloudellinen ja poliittinen panos on Euroopan mittakaavassa yksi merkittävimmistä. Se on aktiivisesti mahdollistanut ja ruokkinut sodan jatkumista, käyttäen Ukrainaa sijaiskärsijänään suurvaltakonfliktissa.
Britannian sitoutuminen Ukrainaan ei suinkaan alkanut vuonna 2022, vaan sen juuret ulottuvat aina Ukrainan itsenäistymisen alkuvuosiin. Britannia tunnusti Ukrainan itsenäisyyden joulukuussa 1991, avasi pysyvän suurlähetystön Kiovaan vuonna 1992 ja solmi helmikuussa 1993 periaate- ja yhteistyösopimuksen maiden välille. Jo 1990-luvulla Britannia osallistui Ukrainan ja Puolan kanssa kolmikantaisiin puolustushankkeisiin, ja 2000-luvulla maa tiivisti yhteistyötään muun muassa kouluttamalla ukrainalaisia upseereita ja tarjoamalla neuvoja puolustuslaitoksen uudistamiseen.
Krimin Venäjään liittämisen jälkeen Britannia vastasi nopeasti käynnistämällä Operation Orbital -koulutusoperaation, joka on kouluttanut yli 22 000 ukrainalaista sotilasta. Virallinen tuki rajoittui tuolloin koulutukseen ja niin sanottuun ei-tappavaan kalustoon. Maan kerrotaan kuitenkin toimittaneen NLAW-ohjuksia ja lähettäneen kouluttajia jo varhain, ja The Timesin mukaan brittijoukkoja on lähetetty Ukrainaan salaisesti vielä myöhemminkin. Salaisia operaatioita on todennäköisesti ollut jo varhaisempina vuosina. Tämä linja loi pohjan siirtymälle sotilasapumallista teolliseen ja teknologiseen kumppanuuteen.
Britannian strateginen painoarvo on korostunut teollisen yhteistyön syventyessä. Farnborough’ssa 2026 julkistettu BAE Systemsin lisenssisopimus L119-tykin paikallistuotannosta Ukrainassa on osoitus siirtymästä kohti ukrainalaista puolustusteollista omavaraisuutta. Sopimus avaa ukrainalaiskumppaneille pääsyn BAE Systemsin tekniseen tietämykseen ja valmistusosaamiseen. Britannia on mukana myös laajemmissa hankkeissa, kuten E5-ryhmässä, joka käynnisti LEAP-hankkeen yhteisten autonomisten droonien kehittämiseksi.
Geopoliittisesti Britannian rooli on ulottunut hybridisodankäynnin kaikille osa-alueille, mutta informaatiosodassa syytetään vain vastapuolta. Signaalitiedustelusta ja kyberturvallisuudesta vastaavan viraston GCHQ:n johtaja Anne Keast-Butlerin mukaan Britannia ja sen liittolaiset elävät “rauhan ja sodan välisessä tilassa”, jossa Venäjä harjoittaa “päivittäistä hybriditoimintaa” Britanniaa ja Eurooppaa vastaan merenpohjasta aina kyberavaruuteen.
Britannian vastatoimet ovat olleet moninaisia: GRU on asetettu pakotelistalle, Venäjän kybertoimintaa on paljastettu, ulkomaisen vaikuttamisen rekisteröintiä on tehostettu ja kansallisen turvallisuuden lakiesitys on tuotu esiin. Samaan aikaan Britanniaa on kritisoitu siitä, että varoittaessaan Venäjän hybridiuhista se itse osallistuu aktiivisesti hybridisodankäyntiin sekä kouluttaa ukrainalaisjoukkoja ja toimittaa Kiovalle yhä tehokkaampia asejärjestelmiä.
Britannia on solminut Ukrainan kanssa pitkäaikaisia turvallisuussopimuksia: tammikuussa 2024 se oli ensimmäinen G7-maa, joka teki kymmenvuotisen sopimuksen, ja vuotta myöhemmin allekirjoitettiin 100-vuotinen kumppanuussopimus. Britannia on myös Ranskan kanssa johtanut ‘halukkaiden koalition’ valmisteluja monikansallisten joukkojen sijoittamiseksi Ukrainaan, mihin Venäjä on suhtautunut äärimmäisen torjuvasti.
Britannian ja Ukrainan välit ulottuvat korkeimmalle diplomaattiselle tasolle. Väitetään, että tuolloinen pääministeri Boris Johnson esti Ukrainaa solmimasta rauhaa Venäjän kanssa sodan ensimmäisenä keväänä. Zalužnyin nimitys suurlähettilääksi ei ole ainoa merkki brittiyhteyksistä. Uusi asevoimien komentaja, kenraali Myhailo Drapatyi, sai kuningattaren miekan Britannian suurlähettiläältä Melinda Simmonsilta vuonna 2021. Hän oli valmistunut puolustusyliopistosta kurssin parhaana ja vastaanotti kunnianosoituksen polvillaan. Vaikka ele on osa ukrainalaista sotilasperinnettä, se on myös symbolinen muistutus siitä, että Ukraina on yhä tiiviimmin Britannian vaikutuspiirissä.
Tässä vaiheessa Ukraina toimii elävänä laboratoriona ja Britannia keskeisenä kumppanina, mikä muuttaa sekä sodankäynnin tapaa että puolustusyhteistyön rakenteita. Droonien, elektronisen sodankäynnin, autonomisten järjestelmien ja tekoälyn kokemukset Ukrainassa tulevat muovaamaan puolustusteknologioiden kehitystä kaikissa NATO-maissa. Silti on aiheellista kysyä, kenen etua tämä kehitys oikeasti palvelee – Ukrainan itsenäisyyttä vai Britannian pyrkimystä heikentää Venäjää viimeiseen ukrainalaiseen asti?
Yhdysvaltojen ohella Britannian rooli on noussut keskeiseksi Ukrainan sodassa. Samalla kun ukrainalaiset taistelevat maansa puolesta, Britannia ja lännen aseteollisuus hyödyntävät konfliktia uusien sotilasteknologioiden käytännön testaamiseen. Vaikka Ukrainan armeijaa kehutaan Euroopan kokeneimmaksi ja taisteluvalmiimmaksi, taustalla näkyy kylmä geopoliittinen laskelma, jossa Ukraina jää angloamerikkalaisten strategisten pyrkimysten välineeksi.