Kazakstanin digivalta - Tekoälyä ja Abraham-sopimuksia

Kazakstan on noussut viime kuukausina kansainväliseen keskusteluun kahdella toisiaan vahvistavalla tavalla. Maa rakentaa laajaa tekoälyyn ja biometriaan perustuvaa valvontajärjestelmää ja on samalla tehnyt merkittävän geopoliittisen valinnan liittymällä Yhdysvaltojen ja Israelin luomiin Abraham-sopimuksiin.

Nämä kaksi kehityskulkua eivät ole erillisiä, vaan kietoutuvat tiiviisti yhteen. Ne kuvastavat keskiaasialaisen valtion uudelleenasemoitumista, jossa teknologinen modernisaatio, turvallisuuspoliittiset valinnat ja taloudelliset intressit limittyvät saumattomasti.

Kazakstan muotoutuu kansainvälisen trendin mukaiseksi digiyhteiskunnaksi ja kehittyy samalla valvontavaltioksi, jossa sekä kansalaiset että ulkomaiset vierailijat ovat yhä kattavammin biometrisesti tunnistettavissa ja seurattavissa.

Viime kesänä maan suurimmalla lentoasemalla tekoälypohjainen kasvojentunnistusjärjestelmä luokitteli erään matkustajan etsintäkuulutettujen tietokannassa 'kansalaisaktivistiksi', vaikka hän ei ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen. Tietokannassa näkyivät valokuva, nimi, isän nimi, aktivistiluokitus sekä tiedon syöttänyt viranomaisyksikkö. Viranomaiset selittivät tapauksen tekniseksi erehdykseksi ja kiistivät ylläpitävänsä erillistä aktivistitietokantaa. Kriitikot kuitenkin ihmettelivät, miten järjestelmään oli päätynyt näin tarkka luokitus.

Kyseinen alusta on kazakstanilaisen teknologiayhtiö TargetAI:n kehittämä. Yhtiön mukaan järjestelmä on jo otettu käyttöön poliisissa kahdeksalla alueella, käytännössä maan suurimmissa kaupungeissa. Pelkästään noin 2,3 miljoonan asukkaan Almatyssä yli 120 000 valvontakameraa on kytketty järjestelmään, jota hyödynnetään ennakoivassa poliisityössä ja nopeissa operaatioissa. Samalla yhä useammat asuinrakennukset varustetaan kasvojentunnistuslaitteilla, jotka korvaavat perinteiset avaimet.

Kehitys on ollut poikkeuksellisen nopeaa. Tammikuussa presidentti Kassym-Jomart Tokajev allekirjoitti maan historian ensimmäisen digitaalisen koodeksin, joka luo oikeudellisen kehyksen tekoälyn ja biometrisen tunnistuksen laajalle käytölle. Koodeksi määrittelee tilanteet, joissa biometriaa saa käyttää, ja lupaa kansalaisille oikeuden vaatia inhimillistä uudelleenarviointia automatisoiduista päätöksistä.

Uudet säännöt astuvat voimaan lähiviikkoina. Kaikki etä- ja verkkopalvelut pankeissa ja maksulaitoksissa sekä yhä useammat julkiset verkkopalvelut edellyttävät biometristä tunnistautumista. Järjestelmä hyödyntää kasvojentunnistuksen lisäksi kämmensuoni- ja kämmenjälkitunnistusta. Elävyystarkistukset, kuten pään kääntäminen tai silmien räpyttäminen, estävät tekeytymishuijaukset.

Valvonta ei rajoitu vain omiin kansalaisiin. Vuoden 2026 alusta Kazakstan on laajentanut digitaalisen asuinpaikkaohjelmansa niin, että ulkomaalaiset voivat saada digitaalisen henkilökortin etänä. Tämä mahdollistaa pääsyn osakemarkkinoille, kryptopörsseihin, pankkitileihin ja veroviranomaisten palveluihin ilman fyysistä käyntiä maassa. Ratkaisu on taloudellisesti houkutteleva, mutta tuo samalla uuden ihmisryhmän valvonnan piiriin.

Järjestelmää hallinnoi kyberturvallisuuden ja digitaalisten asioiden ministeriö, ja se on korkeassa suojeluluokassa. Silti paikallishallinnon tasolla on tunnistettu haavoittuvuuksia: valvontakamerajärjestelmistä ja viranomaistietokannoista on löydetty systemaattisia puutteita, mikä osoittaa, että digitaalinen infrastruktuuri on kasvanut nopeammin kuin tietoturvakäytännöt ovat ehtineet kehittyä.

Tässä tiivistyvässä valvontaympäristössä Kazakstanin siirtyminen Abraham-sopimusten piiriin saa erityistä merkitystä. Huhtikuun lopussa presidentti Tokajev isännöi Israelin presidentin Isaac Herzogin vierailua Astanassa. Tokajev kuvaili makaaberisti Abraham-sopimusten muokanneen “perusteellisesti Lähi-idän geopoliittista arkkitehtuuria”, ja Herzog kiitteli Kazakstania “rohkeasta päätöksestä” liittyä sopimuksiin.

Vierailuun osallistui korkean tason teknologiadelegaatio, ja keskustelujen keskiössä olivat tekoäly-, digitalisaatio- ja kyberturvallisuusyhteistyö. Tokajev on julistanut vuoden 2026 “digitalisaation ja tekoälyn vuodeksi”. Ajankohta ei ole sattumaa: Israel on merkittävä tekoälyn ja kyberturvallisuuden kehittäjä, ja Kazakstan tarvitsee kumppaneita, jotka eivät aseta teknologiansiirrolle ankaria ihmisoikeus- tai demokratiaehtoja.

Tässä kohden on kuitenkin pakko kysyä, millaiseen kumppanuuteen Kazakstan on oikein ryhtymässä. Israel on viimeiset puolitoista vuotta jatkanut Gazan pommitusta. Syyskuussa 2025 YK:n tutkintakomissio julisti Israelin syyllistyvän kansanmurhaan. Länsirannan ja Gazan siviiliuhrien määrä ylittää jo laajalti kaikki sodanjälkeisen ajan mittapuut.

Samalla Israelin hallinnon korkeimmat edustajat ovat puhuneet palestiinalaisten massasiirrosta ja Gazan uudelleenmiehityksestä. Tätä taustaa vasten Abraham-sopimukset eivät näyttäydy pelkästään rauhanprosessina, vaan pikemminkin mekanismina, jolla Israel normalisoi suhteitaan autoritaaristen hallintojen kanssa samalla, kun sen oma toiminta kansainvälisen oikeuden valossa on yhä kyseenalaisempaa.

Herzogin vierailu Astanassa on sikäli paljastava, että se sivuutti lähes kokonaan palestiinalaiskysymyksen. Tämä on omiaan vahvistamaan käsitystä, että Kazakstanille ihmisoikeudet ja kansainvälinen oikeus ovat toissijaisia teknologian, investointien ja turvallisuusyhteistyön rinnalla. Trumpin transaktionalistinen politiikka, jossa kaikki on kaupankäyntiä, näkyy tässäkin.

Kazakstanin suhde Iraniin kiristyi, kun Yhdysvallat ja Israel hyökkäsivät Iraniin tämän vuoden helmikuussa. Tokajev ei tuominnut iskuja Teheraniin, vaan soitti henkilökohtaisesti Arabiemiirikuntien, Saudi-Arabian ja Qatarin johtajille ja arvosteli Iranin vastaiskuja. Iranin hallinnolle ei osoitettu suoraa tukea – ainoastaan siviiliuhreille lähetettiin osanottokirje.

Tässä kohden piirtyy selkeä risteys. Digitaalinen transformaatio ja Abraham-sopimuslinjaus tukevat toisiaan. Länsimaisen teknologian houkuttelu edellyttää geopoliittista uskottavuutta, ja liittoutuminen Israelin kanssa signaloi avoimuutta läntiselle yhteistyölle – ilman että maa sulkee oviaan Venäjälle tai Kiinalle.

Tokajev on myös korostanut, että juutalaisuus kuuluu – marginaalisuudestaan huolimatta – Kazakstanin neljään viralliseen uskontoon ja että maassa ei esiinny antisemitismiä. Viesti on ennen kaikkea symbolinen ja kulttuurinen ele: se korostaa Kazakstanin monietnistä identiteettiä sekä laskelmoivaa pyrkimystä saada tiettyjen kansainvälisten piirien hyväksyntä.

Maa jatkaa monivektoripolitiikkaansa: se rakentaa siltoja sekä itään että länteen, mutta nojaa sisäisessä hallinnassaan yhä vahvemmin kehittyneeseen tekoälyvalvontaan ilman poliittista liberalisaatiota. Kazakstan rakentaa kognitiivista taloutta, jossa tekoälyyn perustuva ekosysteemi yhdistetään tiukkoihin sääntelymekanismeihin. Tavoitteena on paitsi nousta Keski-Aasian johtavaksi digivallaksi myös välttyä taloudelliselta pysähtyneisyydeltä.

Onko Kazakstan siis näyteikkuna tulevaisuuteen, jossa tehokkuus ja turvallisuus syrjäyttävät periaatteet ja perinteisen vapauden – esimerkki digitaalisesta autoritarismista, joka saa lopulta kansainvälisen yhteisön hyväksynnän, koska muukin maailma kulkee samaan suuntaan?