Verta vuotava mosaiikki: Iranin hajautettu puolustus ja taistelu sionistista järjestystä vastaan

Tel Avivia ovat ravistelleet räjähdykset, jotka kertovat enemmän kuin yksikään virallinen tiedote. Silminnäkijöiden kännykkäkamerat tallensivat laajan sirpalealan, jonka muodostelma viittasi Iranin Khorramshahr-4-ohjusten käyttöön.

Nämä jopa 1 500 kilon taistelukärjellä varustetut ohjukset kykenevät levittämään noin 20 sirpaletta 16 kilometrin halkaisijaltaan olevalle alueelle – ja ne iskivät sionistivaltion ytimeen. Israelin ilmavoimien mukaan kaikki ohjukset torjuttiin, mutta maahan osuneet sirpaleet riittivät osoittamaan, että sota on siirtymässä uudelle tasolle.

Tapahtuma on konkreettinen osoitus strategiasta, jota kutsutaan mosaiikkipuolustukseksi. Iranin vastaus Israelin ja Yhdysvaltojen sotilaalliseen painostukseen on muotoutunut doktriiniksi, joka uhmaa perinteisiä käsityksiä sodankäynnistä ja voimatasapainosta.

Termi kuvaa osuvasti strategiaa, jossa keskusjohtoisen armeijan sijaan vastarinta ja iskukyky on hajautettu laajaan, toisiinsa kytkettyyn verkostoon. Kyse on Iranin vallankumouskaartin pitkäjänteisestä suunnitelmasta, jota voidaan luonnehtia ‘tuhannen piston sodaksi’ – menetelmäksi, jolla pyritään uuvuttamaan ja lopulta kukistamaan vastustaja, joka luottaa liikaa omaan ylivoimaansa.

Tämän strategian ytimessä on ymmärrys siitä, ettei Iran voi eikä pyri voittamaan Yhdysvaltoja ja Israelia suorassa, perinteisessä konfliktissa. Sen sijaan Teheran on rakentanut puolustuksensa palasista, jotka yksinään saattavat vaikuttaa hajanaisilta, mutta yhdessä muodostavat sitkeän ja tappavan kokonaisuuden.

Jokainen liittolaisryhmä Libanonista Jemeniin, jokainen ohjuspatteri ja nopea partiovene Persianlahdella on yksi tämän mosaiikin kivi. Kun konflikti eskaloituu, nämä kivet eivät irtoa, vaan asettuvat uuteen muodostelmaan ja luovat alati muuttuvan ja ennustamattoman uhan.

Viime päivät ovat osoittaneet tämän doktriinin tehokkuuden käytännössä. Kun Israelin ja Yhdysvaltojen iskuissa pyrittiin eliminoimaan korkea-arvoisia johtajia, Iran siirtyi välittömästi hajautettuun komentoon ja neljän tason syvyiseen varautumissuunnitelmaan. Vastaiskuissa ei aluksi käytettykään huipputeknologiaa, vaan vanhempia ohjuksia ja drooneja.

Niiden tarkoitus ei ollut pelkästään osua maaliin, vaan kuluttaa vastustajan kalliita ilmatorjuntaresursseja. Yhden iranilaisen ‘uhriohjuksen’ tuhoamiseen saatetaan joutua käyttämään kymmeniä miljoonia dollareita – lasku, jonka toistuva maksaminen on kestämätöntä jopa Yhdysvalloille. Tämä on sodankäynnin matematiikkaa, jota lännen kenraalit eivät näytä hallitsevan.

Khorramshahr-iskut olivat kuitenkin osoitus uudesta vaiheesta. Kun Iranin liikkuvia laukaisualustoja on onnistuttu tuhoamaan ja laukaisut ovat vähentyneet, Teheran on alkanut maksimoida yksittäisten ohjusten tuhovoimaa. Khorramshahr-4, jonka nimi viittaa 600-luvun Khaibarin taisteluun – juutalaisten ja muslimien väliseen varhaiseen yhteenottoon – on täynnä symboliikkaa. Se kertoo, että kyse ei ole vain territoriaalisesta tai sotilaallisesta konfliktista, vaan syvemmästä, historiallisesta kamppailusta.

Tämä kamppailu nivoutuu käsitykseen niin kutsutusta Pax Judaicasta – Yhdysvaltojen tuella rakentuvasta Israelin johtamasta järjestyksestä Länsi-Aasiassa. Iranille vastakkainasettelu Israelin ja sen liittolaisen Yhdysvaltojen kanssa on eksistentiaalinen. Se ei näe konfliktia vain valtioiden välisenä, vaan taisteluna islamilaisen tasavallan olemassaolon oikeutuksesta ja sen vastarinnan ideasta sionismia ja lännen hegemonisia pyrkimyksiä vastaan. Mosaiikkipuolustus on tämän taistelun aseistettu muoto.

Länsimainen turvallisuuspoliittinen keskustelu keskittyy usein Iranin väitettyyn ydinaseen kehitystyöhön. Iran on kuitenkin jo saavuttanut strategisen pelotteen – ei ydinpommin, vaan taloudellisen ja sotilaallisen asetelman avulla. Mosaiikkipuolustuksen ulottuvuus ei rajoitu taistelukentälle. Sen laajennettu käsite kattaa kyvyn iskeä suoraan vihollisen talouden peruspilareihin.

Iran on jo sulkenut Hormuzinsalmen ja iskenyt tankkereihin, pysäyttäen noin viidenneksen maailman öljykuljetuksista. Samalla Teheran on uhannut laajentaa iskuja itse energiainfrastruktuuriin – kaasukenttiin ja öljyputkiin, kuten strategisesti tärkeään Baku-Tbilisi-Ceyhan-öljyputkeen. Tällöin Iran ei uhkaisi vain yksittäisiä kohteita, vaan koko lännen energiaturvaa ja sitä kautta Yhdysvaltojen valtaa ylläpitävää petrodollarijärjestelmää.

Iranin laskelma on kylmä: mitä pidempään konflikti kestää ja mitä laajemmalle se leviää, sitä sietämättömämmäksi taloudellinen ja poliittinen paine käy Yhdysvalloille ja sen liittolaisille. Jokainen Iraniin kohdistettu isku on samalla isku Persianlahden arabimaiden hauraalle talousmallille, joka perustuu amerikkalaiseen sotilaalliseen suojaan. Kun suoja osoittautuu riittämättömäksi, myös luottamus Yhdysvaltoihin alueellisena turvaajana murenee.

Ironista kyllä, Yhdysvaltojen ja Israelin pyrkimys tuhota Iranin sotilaallinen infrastruktuuri on paljastanut niiden oman strategian sokeat pisteet. Keskittämällä voimansa Teheranin johtajien eliminointiin ja pommittamalla tunnettuja tukikohtia ja jopa tiheästi asuttuja kaupunkilähiöitä, ne ovat unohtaneet, ettei mosaiikkia voi tuhota iskemällä sen keskiöön, koska sillä ei ole yhtä keskiötä.

Iranin maanalaiset ohjuskaupungit ja sen kyky valmistaa halpoja drooneja teollisessa mittakaavassa ovat todisteita siitä, että kyseessä on eräänlainen rakenteellinen kulutussota. Tässä sodassa Iran hallitsee eskalaation tahtia ja suuntaa, jättäen vastustajan jatkuvaan epätietoisuuteen seuraavista iskuista. Mosaiikki vuotaa verta, mutta kestää painetta, uuvuttaen ne, jotka yrittävät hallita sitä.

Iranin mosaiikkipuolustus ei ole pelkkä sotateknologinen konsepti, vaan kokonaisvaltainen vastarinnan filosofia. Se haastaa paitsi sotilaallisen voiman, myös koko sen taloudellisen ja ideologisen perustan, jolle Yhdysvaltain johtama länsiblokki ja sen tavoittelema Pax Judaica on rakennettu.

Tämän todellisuuden sivuuttaminen on johtanut ennakoimattomiin seurauksiin, eikä mikään viittaa siihen, etteikö mosaiikki voisi taas järjestäytyä uuteen vastaiskujen sarjaan. Israelin ja Yhdysvaltojen toiveet nopeasta voitosta saattavatkin jäädä toteutumatta – Teheran on valmistautunut pitkään sotaan ja sen tuhansiin pistoihin.