Kun James Watt paranteli höyrykonettaan 1760-luvulla, kukaan ei kutsunut sitä vallankumoukseksi. Se oli vain tehokkaampi tapa pumpata vettä kaivoksista. Vasta jälkikäteen historioitsijat nimesivät sen teolliseksi vallankumoukseksi, ja tuolloin huomattiin, että sen mukana tulivat lapsityö, savusumut, koleraepidemiat ja työväenluokka, jonka elinajanodote oli lyhyempi kuin maaorjien. Manchesterin puuvillatehtaat olivat aikansa huipputeknologiaa ja samalla sosiaalinen helvetti.
Nyt eletään samankaltaista hetkeä, mutta sitä ei nähdä selvästi. Datakeskus ei savua kuten tehdas, vaan hurisee. Se voi sijaita Irlannin nummilla, Pohjois-Virginian esikaupungeissa, Länsi-Texasin aavikolla tai lähempänä, Suomen Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Se näkyy tavalliselle ihmiselle koneellisena meluna, kalliimpana sähkölaskuna, hidastuvana verkkoyhteytenä tai uutisena, jossa kerrotaan, että tekoälymalli koulutettiin miljoonilla kilowateilla. Tehdas kokosi seurauksensa yhteen paikkaan. Datakeskuksen seuraukset ovat kaikkialla, joten kokonaisuutta ei näe juuri kukaan.
Näkymättömyys on valtaa. Kun infrastruktuurin kustannukset on hajautettu, kukaan ei enää kysy, kuka tuottaa sähkön, kuka omistaa verkon, kuka kantaa hiilijalanjäljen. Viktoriaanisessa Englannissa savu oli pakko nähdä, sillä se tummensi taivaan ja tuhosi keuhkot. Nyt savu on siirretty muualle.
Tästä puhutaan usein neljäntenä teollisena vallankumouksena: tekoälyn, automaation, esineiden internetin ja pilvilaskennan yhdistelmänä. Ensimmäinen teollinen vallankumous korvasi käsityön koneilla. Neljäs korvaa ihmisen päätöksenteon algoritmeilla ja siirtää tuotannon resursseja datakeskuksiin. Molemmissa muutos näyttää ensin tekniseltä, mutta paljastuu lopulta sosiaaliseksi.
Syyskuussa Google ilmoitti investoivansa Suomeen 13 miljardia euroa seuraavan kahden vuoden aikana. Summa on yksi Suomen historian suurimmista investoinneista ja Googlen suurin yksittäinen investointi Euroopassa. Rahoilla laajennetaan Haminan datakeskusta ja rakennetaan uudet keskukset Muhokselle, Vaalaan ja Kajaaniin.
Mittakaava on hämmentävä. Google on ostanut kolmesta kunnasta yhteensä yli 2000 hehtaarin maa-alueet. Pelkästään Muhoksella data- ja muulle teolliselle toiminnalle on varattu yli 600 hehtaaria, lähes 900 jalkapallokentän verran. Rakennusoikeutta tuolle alueelle on lähes kaksi miljoonaa kerrosneliötä, mikä vastaa noin 40 000 asuntoa. Muhokselle suunnitellaan yhdeksää konesalia, Kajaaniin kahdeksaa.
Google esittää investoinnin työpaikkoina ja talouskasvuna. Yhtiön mukaan rakennusvaiheessa 2027–2028 tuetaan yli 37 000 työpaikkaa ja investointi tuo Suomen bruttokansantuotteeseen 3,6 miljardia euroa vuosittain. Nämä luvut kaipaavat tarkempaa katsetta.
Business Finlandin asiantuntija-arvion mukaan vain noin 20–30 prosenttia investoinnista jää todella Suomen talouteen. Loput menevät tuontilaitteisiin, kansainvälisiin toimitusketjuihin ja Googlen omaan konsernilaskentaan. Bruttokansantuotteen kasvu ilmentää vain kerroinlaskelmaa, eikä se tuo suoraa rahaa kuntiin.
Työpaikkaluku on vielä harhaanjohtavampi. 37 000 työpaikkaa on valtakunnallinen rakennusvaiheen luku, ei Muhoksen tai Vaalan pysyvä työpaikkamäärä. Rakennusvaiheen jälkeen datakeskus pyörii pitkälti automaatiolla. Google itse ilmoittaa pysyviksi työpaikoiksi noin 7 000 koko Suomessa. Etlan vanhempi tutkija Sakari Lähdemäki on arvioinut ennusteen liian optimistiseksi: datakeskukset työllistävät rakennusvaiheessa, mutta sen jälkeen melko vähän.
Muhoksen kunnanjohtaja Kimmo Hinno ei ole saanut Googlelta tarkkoja lukuja aikataulusta tai laajuudesta. Vaalan kunnanjohtaja Minna Kärkkäinen puolestaan on arvioinut yhden datakeskuksen työllistävän toimintavaiheessa noin 400 henkilöä, mutta korostaa välillisten vaikutusten olevan huomattavasti laajempia. Rakennusaikana Vaalaan odotetaan 1 000–1 900 työntekijää. Vaalassa ei kuitenkaan riitä väkeä Googlen tarpeisiin, joten työntekijät tulevat muualta. Vaala on noin 2 500 asukkaan kunta, Muhos noin 9 000 asukkaan. Näin pienissä kunnissa muualta tuleva työvoima ei juuri kierrä paikalliseen talouteen.
Hamina tarjoaa varoittavan esimerkin. Google on toiminut siellä 15 vuotta ja investoinut noin viisi miljardia euroa. Silti Hamina on taloudellisessa sopeutuksessa, ja sen kunnallisveroprosentti 9,40 on selvästi Suomen keskiarvoa korkeampi. Pitkäaikainen datakeskus ei automaattisesti tarkoita vaurastuvaa kuntataloutta.
Kustannukset alkavat paljastua muillakin tavoin. Suomen Luonnonsuojeluliitto on syyttänyt Googlea epäillyistä laittomista hakkuista Muhoksen ja Kajaanin datakeskustyömailla. Liiton mukaan Muhoksella on hakattu yli 300 hehtaaria metsää ilman asianmukaista ympäristövaikutusten arviointia. Hakkuut tehtiin talvella, ennen kuin investoinneista kerrottiin julkisuudessa. Suomen lain mukaan yli 200 hehtaarin puuston pysyvästi poistavista hakkuista täytyy tehdä YVA, mutta Liiton mukaan näin ei tehty. Lisäksi hakkuita ei olisi saanut aloittaa ennen kuin kaava on lainvoimainen. Muhoksen kaavasta on valitus hallinto-oikeudessa.
Google kiistää toimineensa lainvastaisesti. Viestintäpäällikkö Michiel Sallaetsin mukaan hakkuut on tehty metsälain mukaisesti ja prosessien osana on tehty laajoja luontotutkimuksia. Lupa- ja valvontavirasto on aloittanut selvityksen.
Metsähallitus on myynyt Googlelle yhteensä 1 400 hehtaaria maa-alueita Kajaanista ja Muhokselta. Talouselämän mukaan Metsähallitus ei ole sopinut, miten hiilinielun menetys kompensoidaan. Ilmastopaneelin johtajan mielestä näin olisi pitänyt tehdä.
Nämä eivät ole yksittäisiä tapauksia. Ne ovat järjestelmän logiikkaa. Datakeskus tarvitsee maata, sähköä ja jäähdytystä. Sen tieltä kaadetaan metsää, joka sitoi hiiltä. Se korvataan rakennuksilla, jotka kuluttavat energiaa. Hiilinielu pienenee, päästöt kasvavat. Kokonaisvaikutus on negatiivinen, mutta se on hajautettu niin moneen osaan, ettei sitä näe kukaan yhdellä silmäyksellä.
Google esittää investointinsa osana vihreää siirtymää. Yhtiö on sitoutunut uusiutuvaan energiaan. Alkuvuonna se osti yhdysvaltalaisen uusiutuvan energian kehittäjän Intersectin 4,75 miljardilla dollarilla. Kauppa tekee Googlesta ainoan teknologiajätin, joka omistaa oman energiantuotantoyhtiön. Suomessa Google on sopinut Fortumin kanssa Loviisan ydinvoimalan jatkamisesta ja ostanut merkittävän määrän uutta tuulivoimakapasiteettia.
Yhdysvalloissa datakeskusten valtava sähkönkulutus on jo nostanut hintoja tavallisille kuluttajille. Esimerkiksi itärannikon sähkömarkkinoilla datakeskusten kysyntä on kasvattanut sähkön hintaa huomattavasti. Samoin on käynyt Irlannissa, jossa datakeskukset kuluttavat jo lähes neljänneksen maan sähköstä ja ovat nostaneet kotitalouksien sähkölaskuja.
Tämä on rationaalista liiketoimintaa, mutta samalla esimerkki siitä, miten teknokapitalismi ulkoistaa kustannukset. Sähkön kallistuessa yhtiö ostaa sähköntuottajan. Rakentamista hidastava metsä kaadetaan ennen kuin lupa on lainvoimainen. Työpaikkoja tarvitseva kunta tarjoaa maata ja kaavoittaa nopeasti.
Aurinkopaneelit ovat osa samaa yhtälöä. Ne esitetään ratkaisuna, mutta niiden valmistus on energia-intensiivistä ja elinkaari päättyy ongelmajätteeseen, jonka kierrätys on edelleen puutteellista. Fraunhoferin mukaan suurin osa komponenteista poltetaan tai kierrätetään heikkolaatuisiksi tuotteiksi. EU on alkanut säätää paneeleille hiilijalanjälkivaatimuksia, koska pelkkä uusiutuva tuotanto ei riitä, jos ketju itsessään on likainen.
Tämä on tekovihreää siirtymää. Datakeskus, joka ostaa aurinkopaneeleita ja tuulivoimaa, voi sanoa olevansa hiilineutraali. Se ei kerro, että sen tieltä kaadettiin metsää, että sen jäähdytys kuluttaa vettä, että sen harvinaiset maametallit louhitaan Kongossa ja että sen sähkönkulutus nostaa hintoja tavallisille kuluttajille.
Viktoriaanisessa Englannissa tehtaat olivat näkyviä. Savu tummensi taivaan. Työläiset asuivat tehtaiden varjossa. Kukaan ei voinut väittää, ettei ongelmaa ollut. Nyt datakeskukset voivat olla suuria komplekseja asutuksen laidalla. Se, mikä ei näy, on vaikutusten kokonaisuus: sähkölasku, hakattu metsä, kuivuva joki, katoava työpaikka, toisella puolella maailmaa louhittu kaivos. Jokainen näkee oman osansa.
Kansalaiset Muhoksella, Vaalassa ja Kajaanissa epäilevät, riittääkö sähkö kotitalouksille ja mihin hintaan. Luonnonsuojeluliitto on vaatinut rakennustöiden keskeyttämistä, kunnes ympäristövaikutusten arviointi on tehty. Myös Datakeskukset kuriin -kansalaisaloite on kerännyt kolmessa päivässä vaadittavat 50 000 allekirjoitusta ja etenee eduskunnan käsiteltäväksi. Aloite vaatii datakeskusten sähköverkkoliitynnälle ehtoja sekä erillistä datakeskusmaksua, joka kattaisi toiminnan aiheuttamat ympäristöhaitat ja resurssien käytön.
Synnyttääkö neljäs teollinen vallankumous uudenlaisen sosiaalisen helvetin, pahimpien pelkojen teknodystopian? Eikö teknologisen kehityksen pitänyt helpottaa elämää? Ehkä käy niin kuin ennenkin: muutos tapahtuu välttämättömyyden ja kehityksen pakosta ja seuraukset muovaavat jälleen yhden aikakauden.